Historiikki

Tänne kootaan vähitellen syvällisempää tietoa Lobain Jäljen historiasta. Tätä osiota ei ole missään nimessä pakko lukea ennen peliin liittymistä tai muutenkaan, ellei asia erikseen kiinnosta.

Historiallista geologiaa

Maaston synnyn ovat alueen eläimet selittäneet myyteillään, mutta pelaajia (ja ehkä jotakuta hazardilaistakin?) varmaan kiinnostaa kuulla myös tieteellinen selitys aiheesta.

Dinosaurusten aikakauden lopulla alue on ollut muista mantereista hieman irrallaan ja sinne jääneillä lajeilla sattunut hassu mutaatio, joka aiheutti lämpöisen turkin kasvamisen, ei levinnyt muualle maailmaan, mikä kenties olisi pelastanut dinosaurukset sukupuutolta kylmän kauden alettua. Sittemmin maa alueella nousi merestä ja Lobain Jäljen seutu jäi keskelle jotain suurempaa arktista mannerta - kukaan ei osaa sanoa missä. Karkoksen Hampaat ovat muodostuneet tuolla maankohoamisen aikakaudella.

Lobain Jälki -laakso on muodostunut jollain varhaisemmalla jääkaudella laaksoksi siinä olleen jäämassan painettua maankuorta alaspäin - vähän samaan tapaan kuin Itämeri on muodostunut. Hazzoksen Sydän onkin pääosin jäänne tuosta jäämassasta, joka sulettuaan peitti koko Lobain Jäljen, joka oli nykyistä syvempi ja tunnetaan alueen vanhimpien lajien keskuudessa nimellä Muinainen Lobain meri. Myöhemmät jääkaudet ovat sitten siloittaneet aluetta ja muovanneet sen nykyiseen malliinsa. Karkoksen hampaat ovat olleet alkujaan hyvin korkea vuoristo, mutta jääkaudet ovat verottaneet niidenkin mahtia. Alue ei kuitenkaan ole niin keskellä mannerlaattaa kuin meidän koto-Suomemme ja sielläkin on joskus muutaman tuhannen vuoden säteellä maa järissyt siihen malliin, että vuoret ovat saaneet uuttakin korkeutta...

Koirien ja susien historian merkkihenkilöitä

Tasmok - Harmaa susiuros, joka johti Nonoraa 930 vuotta sitten. Hänellä oli hieman punertavat korvantaustat ja hännänalapuoli, sekä hätkähdyttävät vihreät silmät ja hieman mustaa raidoitusta selässään. Tasmok taisteli Irkara-kulttilaisia vastaan.

Thernei - Susinaaras, joka toimi Irkaran Puhujana kultin ensimmäisenä mahtikautena 930 vuotta sitten ja johti sukunsa vuorille pakoon Tasmokin sotureita. Thernein suku on kultin tunnetuin ja hänen valkokärkiset korvansa ovat suvun tunnusmerkki - Irkara-kultin rapistuessa suvusta tuli melko sisäsiittoinen.

Armengi - Musta naarassusi, joka johti Nonaraa n. 480 vuotta sitten.

Tolgos - Ärhäkkänä tunnettu verikoirauros, joka oli Armengin vanha vihollinen ja onnistui pääsemään Sholgoran johtoon samaan aikaan kuin sen vihaama susinaaras kohosi Nonoran johtajaksi.

Baltei, Esmos ja Rennan - kolme koirasutta, jotka perustivat Thara-Ban 450 vuotta sitten. Baltei oli vaaleanharmaa susimainen uros, jolla oli valkoiset "sukat" tassuissaan ja joka kantoi pientä kirvestä. Esmos puolestaan oli kookas musta naaras, jolla oli pitkä turkki, roikkuvat luppakorvat ja psitävän keltaiset kirjat. Rennanilla oli laineikas punertava karva ja oli hänkin luppakorvainen, vaan muuten susimainen. Esmos käytti aseenaan hilparia ja Rennan miekkaa.

Tuomos - Punaruskea yksikorvainen koirasusi, joka nousi Thara-Ban johtoon noin 310 vuotta sitten. Essei tappoi hänet ja hänen vartijansa yllytettyään koirasudet kapinaan Lajienvälisen Sopimuksen synnyttämää vihaa hyväksikäyttäen.

Essei - Viimeinen tunnettu Irkara-kultin edustaja, Thernain jälkeläinen, muttei koskaan avoimesti tunnustanut kulttiaan. Toi kannibalismin Thara-Ban keskuuteen ja toimi sen johtajana 300 vuotta sitten julistaen sodan Sholgoralle ja Nonoralle.

Bildona - Valkea keltasilmäinen susinaaras, joka johti Nonoraa 300 vuotta sitten, sai aikaan rauhan Sholgoran kanssa ja sopi Lajienvälisen Sopimuksen Gormarin kanssa, sekä aloitti puhdistukset susien keskuudessa, ettei Nonoran jäsenissä olisi tippaakaan koiran verta. Kuoli sodassa Essein joukkoja vastaan tämän pojan katkaistua kirveellä Bildonan pään.

Gormari - Mustanruskea pienehkö uroskoira, jonka korvat olivat puoliksi riipallaan. Johti Sholgoraa 300 vuotta sitten ja laati Lajienvälisen Sopimuksen Bildonan kanssa. Aloitti Sholgorassa laajat puhdistukset kaikkien vähänkin sudenverta omaavien laumalaisten kitkemiseksi. Gormarin serkku Nika kaappasi kuitenkin tältä vallan ja Gormari joutui pakenemaan vuorille...

Armengi Toinen - Johti Nonoraa reilut 100 vuotta sitten ja valtasi Sholgoralta näiden linnan, josta sitten tuli Susilinna. Toisin kuin esiäitinsä, Armengi Toinen ei ollut musta, vaan likaisenruskea harmain merkein ja lisäksi uros.

Falgor - Nonoran entinen johtaja, kuoli vanhuuteen ja tämän jälkeen hänen poikansa hävisi Gralitshille kaksintaistelun ja joutui jäämään lauman varajohtajaksi.

Kreivitär Hilda - Hazardin edellinen johtaja, joka kuoli vihollisten toimesta ja jonka hallintokauden jälkeen johtoon nousi nykyinen johtaja Irmgard.

Soolo - Sholgoran edellinen johtaja, joka sai päähänsä vihollisen kirveestä ja tuon suden surmattuaan sai nykyinen johtaja Martin paikkansa lauman johdossa.

Oyvind - Hazardin entinen kunnioitettu johtaja, jonka tyttärestä Torasta piti tulla seuraava johtaja. Lumiraptorit kuitenkin surmasivat molemmat. Sittemmin Oyvindin pojasta Tokosta tuli Hazardin nykyinen johtaja.

Fern - Kaappasi vallan laumassa Oyvindin kuoleman jälkeen, kun tämän vanha ja masentunut puoliso Meta ei kyennyt pitämään laumaa aisoissa, eikä Toran keskenkasvuisia sisaruksia hyväksytty johtajaehdokkaiksi. Myöhemmin Oyvindin maanpakoon lähtenyt poika Toko kuitenkin palasi ja surmasi Fernin ottaen paikkansa Thara-ban johdossa.

Koirien ja susien nykyajan merkkihenkilöitä

Gralitsh - Nonoran johtaja, harmaa susiuros. Voitti edellisen, poisnukkuneen johtajan pojan kaksintaistelussa.

Martin - Sholgoran johtaja, joka surmasi Hazardin edellisen johtajan, kreivitär Hildan. Isokokoinen harmaankirjava uros, jolla on kärjistä taittuneet korvat ja käyttää aseenaan ruoskaa.

Irmgard - Hazardin nykyinen johtaja, valkea ruskeasilmäinen huskynaaras

Toko - Thara-ban nykyinen johtaja, harmaankirjava koirasusiuros. Oyvindin poika, joka nousi valtaan palattuaan maanpakolaisena ja surmattuaan vallankaappauksella valtaan nousseen Fern-suden.

Toko - Thara-ban nykyinen johtaja, harmaankirjava koirasusiuros. Oyvindin poika, joka nousi valtaan palattuaan maanpakolaisena ja surmattuaan vallankaappauksella valtaan nousseen Fern-suden.

Irkaran palvontakultti

Jo reilu tuhat vuotta takaperin, ennen kuin koirista oli Lobain Jäljessä kuultukaan, ilmeni susien keskuudessa ensikertaa tuo hieman satanismiin verrattavissa oleva ilmiö, jossa osa Lobain Jäljen susista kääntyi uskomaan Lobain Sanan sijasta Irkaran mahtiin. Idean he saivat sapelihammastiikereiltä, joiden kanssa olivat yhteyksissä. Muiden lajien keskuudessa tuo kultti oli nuossut aina ajoittain pintaan jo tuhansien vuosien ajan - huonot kaudet toivat sen esiin, mutta aina oli ollut myös perheitä, jotka omassa hiljaisuudessaan vaalivat Irkara-kulttia sukupolvi sukupolvelta.

930 vuotta sitten Nonoran johtaja Tasmok julisti kaikki Irkara-kulttia kannattavat laumapettureiksi, jotka olivat kääntäneet selkänsä Lobaille. Tuohon aikaan Lobain Jäljessä asusteli myös ns. vapaasusia, jotka eivät kuuluneet laumaan, mutta saivat tämän puolesta elellä ja kulkea vapaasti lauman reviirilläkin. Heidän keskuudessaan Irkara-kultti levisi hyvin suosituksi - tämän vuoksi nonoralaiset vielä tänäkin päivänä kavahtavat ajatusta laumattomasta sudesta käytännön asioiden lisäksi.

Sittemmin on arveltu Tasmokin hallinneen laumaa liian julmasti ja olleen valmiiksi asennoitunut vapaasusia vastaan negatiivisesti, koska eräs tällainen oli riistänyt hänen emonsa hengen aiemmin. Huono saalistilanne ja johdon taitamattomuus, sekä vapaasusien vainoaminen jo ennen Irkara-kultin puhkeamista auttoivat ehkä osaltaan sellaisen tilanteen syntymistä, että tilanteeseen kyllästyneet sudet menettivät uskonsa Lobaihin ja alkoivat palvoa Irkaraa.

Kannattaa myös huomata, että noihin aikoihin uskonnollisuus oli Lobain Jäljessä paljon voimakkaampaa kuin tänä päivänä.

Yhtä kaikki Tasmokin soturit karkoittivat vapaasudet Lobain Jäljestä, elleivät nämä olleet halukkaita liittymään Nonoran armeijaan. Tosin oli niitäkin Nonoran sotureita, jotka vaihtoivat puolta ja pakenivat Irkaran kultin kanssa tundralle ja vuorille... Nämä suvut sitten elivät vuoriston karuissa oloissa kuihtuen vähä vähältä yhä olemattomampiin. Isoin ja pahamaineisin näistä oli Thernein suku, joka sinnitteli hengissä vielä 500 vuotta sitten, jolloin Sholgora perustettiin. Suvun esiäiti Thernei oli ollut Irkaran Puhuja, jonka tuntomerkkinä olivat valkeat korvankärjet, jotka sitten yleistyivät suvussa sitä enemmän, mitä pidemmälle sen sisäsiittoisuus vahvistui...

Sukujen sisäsiittoisuus ja kannibalistiset rituaalit olivat eräitä Irkara-kultin näkyvimpiä piirteitä. Palvojat pitivät täydenkuun juhlia, joihin saatettiin kutsua myös muita Irkaraa palvovia petoeläimiä, kuten samaa kulttia oman lajinsa keskuudessa palvovia lumiraptoreita ja sapelihammastiikereitä. Huhut näistä villeistä menoista kantautuivat uskollisten Lobain mytologiaan uskovien korviin ja paisuivat - kerrottiin ties mitä kauheuksia yritetyn näissä menoissa, joissa lajien välinen pahuus yhdistyi... Koirien myötä myös kokkojen polttaminen täydenkuunjuhlissa, sekä kesä- ja talvipäivän seisauksina tulivat nekin mukaan. Kulttilaiset juhlivat myös kaamoksen alkua - suuruuden aikoina tätä juhlaa varten tavattiin kaataa mammutti, mutta nykyään kultin edustajia on niin vähän, ettei moinen enää tulisi kyseeseen.

Sholgoran ja Nonoran riitojen alettua ja koirasusien syrjimisen yleistyessä oli moni jälleen taipuvainen houkutuksille. Kerrotaan Thernein jälkeläisten saapuneen vuorilta laaksoon ja houkutelleen koiria ja susia jälleen pimeän puolelle... Armengin ja Tolgoksen johtajuuskausia seuranneina aikoina Nonorasta ja Sholgorasta katosi mystisesti huonoihin aikoihin tyytymättömiä susia, koiria ja koirasusia.. Ja auta armias sitä onnetonta, joka lähti yksin liikkelle pimeänä täysikuuta edeltävänä iltana - hän saattoi päätyä todistamaan kultin täydenkuunjuhlaa sen pääateriana!

Koirasusien keskuudessa oli kuitenkin paljon uskonnollista väkeä, joille Lobai oli yhtä tärkeä kuin heidän oma sydämensä. Kolme uskaliasta koirasutta, Baltei, Esmos ja Rennan, perustivat Thara-ba -lauman ja houkuttelivat lajitoverinsa valoon. Tämän vuoksi Thara-ba joutui alkuaikoina taisteluun paitsi Sholgoraa ja Nonoraa, myös voimistunutta Irkaran palvontakulttia vastaan. Vaan kenties tämä vakiinnutti sen aseman kahteen muuhun laumaan nähden. Laumat tekivät kukin tahollaan töitä ja lopulta Irkara-kultti saatiin kitkettyä laaksosta - muttei tietenkään aivan lopullisesti.

Miten Thara-Ban kannibalismi alkoi?

Vuonna 300 Sholgoran ja Nonoran tehtyä kuuluisan Lajienvälisen Sopimuksensa ilmaantui Thara-Baahan omituinen kulkija, musta koirasusi, jolla oli valkeat korvankärjet ja säihkyvät violetit silmät. Tuo uros, jolla oli voimakas ristipurenta, Essei nimeltään, vaati päästä johtajan puheille. Hän kertoi tulevan ajan, jolloin koirasusien olisi kummankin alkulajinsa uhatessa turvattava "Sen Suuremman" apuun.. (Hänen arvellaan viitanneen tällä Irkaraan, mutta täysin suoraan ei tuo mystinen kulkija siitä koskaan puhunut.) Tuolloisen johtajan, Tuomoon, palvelijat heittivät Essein ulos johtajan luolasta. Vaan kerrotaan, että seuraavana päivänä Thara-Ban kokouksessa, jossa puitiin susien ja koirien tekemää koirasusia syrjivää sopimusta, Essei hyppäsi johtajan kivelle ja karjaisi, että Thara-Ban olisi noustava sortajiaan vastaan. Hurjistunut koirasusijoukko hyökkäsi vartijoiden kimppuun ja Tuomos jäi yksin, jolloin Essei tappoi hänet. Essei nostettiin lauman yksinoikeutetuksi johtajaksi ja hän ilmoitti, etteivät koirat ja sudet ole enää koirasusien veljiä ja siskoja - "Liskoja ja iilimatoja he ovat! Antakaamme itsemme voimistua juhlimalla ja syömällä pettureiden lihaa!" Kerrotaan Essein johtaman väkijoukon mässäilleen Tuomoon ja tämän tapettujen vartijoiden lihalla.

Tapauksesta oltiin pitkään vaitonaisia Thara-Bassa, vaan kun Essei ei muutoin osoittautunut huonoksi johtajaksi ja oli vielä sanansa mittainen ja aloitti sodan kumpaakin laumaa vastaan, alkoivat koirasudet hiljalleen hyväksyä kannibalismin osaksi omaa, ainutlaatuista tapaansa kunnioittaa Lobain Sanaa... Muissa laumoissa tämä lisäsi kiihkoa vastustaa koirasusia ja näinä aikoina syntyivät syvimmät arvet Kolmannen Lauman ja Kahden Muun ("Shui-Jin") välille.

Lisää tulee...